OMG! Tämähän loppuu ihan pian, eikä me olla vielä ehditty nähdä kaikkea. Ehkä.
Paitsi että ihanaa! Kohta päästään kotiin! Oma tyyny ja peitto (ja ilmeisesti räntää juhannusviikolla ja kasa laskuja odottamassa). Reissussa rähjääntyy, se on ihan tosi. Vilkaisin vahingossa tänään itseäni peilistä kun hotellin respan avulias rouva johdatteli meitä huoneeseen. Ei ollut kaunis näky siellä toisella puolella, ei ollenkaan. Paidassa on ikitahroja (vaikka se on minun "hyvä" paita), silmäpussit on turpeat, poskissa on punaa sellaisissa paikoissa joihin se ei kuuluisi, me haistaan varmaan aika mielenkiintoiselle silkan sappisaippuan voimilla pestyissä vaatteissamme ja tyttösellä on alkanut taas nenä vuotamaan.
Mutta täällähän sitä vaan ollaan. Gardan länsirannalla, vesi näkyy parvekkeelta ja huoneistossa on kaikki kohdallaan.
Tänään ohjelmassa oli ajelu Gardan ympäri. Koska minä luotan internetin totuuteen, teimme pikkuriikkisen muutoksen reittisuunnitelmaan. Järven itäreuna painettiin pitkin moottoritietä - juu oli tosi nopeaa jonottaa tietyömaan takia.. Maisemat olivat sellaisia kuin ne moottoriteiden varsilla on, eli nätimpää versiota Norjasta. Vuoret näyttää äkkiseltään olevan samankorkuisia kuin Norjassa, mutta huomattavasti vehreämpiä.
Järven pohjoispäässä hyppäsimme pikkuteille ja maisemat paranivat kertalaakista. Sieltä matkan varrelta löytyi monta suloista pikkukylää odottamassa pohjoismaisia tutkimusmatkailijoita. Tämä ilmeisesti on saksalaisten suosima paikka, koska joka paikassa meille tarjotaan englannin sijasta saksan kieltä ja osa liikennemerkeistäkin on sekä italiaksi että saksaksi. Harmi vaan, etten minä puhu saksaa.. Puolisohan on mykkä lähes kaikilla tunnetuilla kielillä.
Ruokapolitiikka jäi tänään vähän köykäiseksi: hotellin aamupalan jälkeen jossain lähikylässä eksoottinen big mac ja illaksi mikroruokaa lähikaupasta. Reissubudjetti on nyhdetty jo niin kuiviin, että täytyy laskeskella jo tekemisiään, ettei taalarit lopu ennen moottoriteitä. Alunperinkin me lähdettiin kohtalaisen kevyellä budjetilla tähän reissuun, eikä olla hummattu mihinkään kovin suuria määriä. Olen ostanut itselleni yhden paidan (joka nyt on tuhrittu tomaattikastikkeeseen joka tuskin lähtee vanishilla pois), Paz on ollut samaa sarjaa kanssani, eli yksi paita ja yhdet farkut. Beibi on saanut leluja sieltä ja täältä ja vaatetta vähän joka kulmalta, mutta hänen kulutusta ei lasketa. Käytännössä käteinen raha on mennyt ruokaan ja tietulleihin ja jäätelöön ja tupakkaan ja ruokakauppoihin. Hotellit ja tankkaukset on tähän saakka hoidettu korteilla, eikä niissäkään ole ihan rajaton luottomahdollisuus. Mutta pitkästi alle satasen keskimääräisellä päiväbudjetilla (poislukien hotellit, kallein yö on ollut 129,- ja halvin tämä yö, vain vähän yli 40,- kiitos hotels.comin rewardsien) on selvitty. Ja jos olisi alkanut alusta asti tarkkailemaan jokaista penniä, niin varmasti oltais selvitty vielä kevyemmälläkin. Mutta toisaalta, kyllä töiden takia on laiminlyöty sekä perhe- että muu sosiaalinen elämä, että joskus saadaan olla ihan omalla sakilla ja kaukana tutuista kuvioista.
PS. Kylmä! Täällä ei ole kuin 21 astetta ulkona auringon laskettua ja ukonilman pauhatessa. Eka paikka jossa jouduttiin sammuttamaan ilmastointi. Mitenhän sitä kotona pärjää seitsemässä asteessa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti