Ilmassa on vanhuuden tuoksua

Pakko kai se on myöntää, meistä on tullut vanhoja ja raihnaisia. Majoituttiin tänään Ai Pozzi -hotellikompleksiin ja tarkoitus on viipyä yhdessä & samassa paikassa kolme yötä. Kotona hotels.comin valikoimaa selatessa tämä vaikutti juuri meidän paikalta, hyvät asiakasarviot, lähellä Monacoa ja Ranskaa sekä lastenallas. Tänään kun näimme sen lastenaltaan niin siihenpä se innostus lopahtikin. Aivan liian syvä meidän nilviäiselle.. Hiphei, se ei tosin matkan nuorisojaostoa vaivaa, hän haluaa uimaan koko ajan. Ei väliä vaikka nenä vuotaa, uimaan olisi päästävä ja mieluusti juuri sillä sekunnilla. Nyt! 

Natsimutsi kuitenkin on torpannut uintihaaveet tuon vuotavan venttiilin (räkätaudin) takia. Ensin pitää parantua, sen jälkeen voi polskia. Ehkä.. 

Toinen vanhuuden merkki: heräsin tänään jotain viiden aikoihin enkä saanut enää kunnolla unta sen jälkeen. Piti pähkäillä, kuinka me päästään sinne kentälle, millä miehityksellä mennään sisään ja mihin auto saadaan siksi aikaa parkkiin. Onneksi sain valvoa vain reilut pari tuntia yksin ennen kuin muu seurue heräsi. 

Nappasimme nopean aamupalan ja läksimme kentälle rattaita hakemaan. Paz ja bebe jäivät 10 minuutin parkkiin odottelemaan kun minä painelin suuntavaistottomana kentälle etsimään kadonnutta lammasta. Eksyneiden matkatavaroiden puolelle pääsee sata kertaa helpomman turvatarkastuksen kautta kuin mitä lennoille.. Yksi tyyppi tarkisti passin ja lentoyhtiön antaman lappusen, kaksi veikkosta keskusteli tiiviisti keskenään toisiaan katsoen sillä aikaa kun minun käsilaukku läpivalaistiin ja se turvatarkastus oli siinä.. 

Hetken odottelun jälkeen pääsin tiskin taakse tunnistamaan omani ja siellähän ne rattaat kellotti kärryn kyydissä =) Nyt on elämä taas helppoa! 

Tirppa nykäisi pikapäikkärit meidän hiipiessä noin 250km itäpohjoiseen (en osaa noita suomenkielisiä väli-ilmansuuntia) Loanoon. Välillä pysähdyimme ostamaan leivät, vessareissulle ja nappulan lounastauolle, mutta muuten maisema oli hyvinkin moottoritievoittoista. Ajeltiin maksullista motaria muutamaa kilometriä lukuun ottamatta koko matka. Hinnaksi motarimatkalle tuli vähän yli 19 euroa - vaihtoehtona olisi ollut hiipiä hidasta rantatietä pitkin muutama tunti pidempään. 

Matkassa on taas Se Paras Ostos Ikinä: viralliselta nimeltään kait se on pullonlämmitin, mutta meillä se ainakin lämmittää beibin ruokapurkit sekä verkkovirralla että auton pistokkeesta syöksevällä energialla. Aivan ehdoton kampe, joka tänään taas osoitti monipuolisuutensa sillä, että pyöräytin sillä itselleni iltakaffet. Pullovettä säiliöön, tehot täysille ja kun vesi on kuumaa, niin vesi ja porot kuppiin ja - ta-daa - iltakahvi on valmis. Kahvikuppia kun ei tässä asunnossa ole, niin nappulan virutettu, tyhjäksi jäänyt ruokapurkki ajoi asian hyvin. Onneksi olen saanut verenperintönä vähän tyylitajua ja paljon kekseliäisyyttä. =)

Ottaako vieraat kahvia?

Päivän missiona oli löytää potta. Unohdettiin juniorin vessanpytynpienentäjä kotiin ja vuorokauden ajan wc-reissut on ollut hieman haasteellisia. Onneksi pari kylää Ranskaan päin löytyä IberCoop ja siellä oli hyllyssä yksi ainoa, sininen potta. Eipä enää hiki lennä ja hermo kiristy vessahommien takia. Muuten kyllä hiki lentää, tänäänkin on ollut saatanan kuuma päivä. Muutenkin mukaan lähti ihan kohtalaisesti vettä, sipsejä, lisää kärtykeksejä ja "normaalia" turistikamaa. Hinnat on suurin piirtein Suomen tasoa, paitsi viinit on alkaen alle euron pullo. Paz bongasi dieselin hinnaksi 1,45-1,49 euroa litralle (meidän Citroen väittää olevansa  dieselillä kulkeva). 

Liikennekulttuuri eroaa hieman kotimaisesta. Vilkkua ei näillä perillä käytetä, moni autoilija ei osaa päättää, kummalla kaistalla ajaa ja he ratkaisevat sen ongelman ajamalla kahden kaistan keskellä. Moottoritiet on kohtalaisen kalliita, mutta nopeita. Täällä ollaan arempia kaistanvaihtajia ja rampista kiihdyttäjiä kuin esim. Espanjassa. Milanosta itään menevä moottoritie kulkee todella isolta osin tunneleissa.. Niitä oli varmaan satoja, pitkiä ja lyhyitä, sellaisia joissa tie nousi ylös ja sellaisia joissa se laski alas, mutkikkaita ja suoria. Ihan joka makuun (paitsi sellaiseen, joka ei tykkää tunneleista. Eli allekirjoittaneen.)

Löysimme Ai Pozzi-hotellille http://www.aipozzivillage.it/it/home ilman suurempia kommelluksia ja saimme kamat huoneeseen. Nappula oli hikinen ja kärtyinen, äitinsä oli hikinen ja kärtyinen ja isänsä totteli muun perheen kaavaa. Vaikka keli on helteinen, niin hotelli ei ole lähellekään täynnä. Ainakaan toistaiseksi emme ole kuulleet kenenkään puhuvan suomea täällä. Parkkipaikalla oli Alankomaiden, Brittien ja Saksan kilvissä olevia autoja. Hotelli on varmaan ihan miellyttävä ja vähän syrjässä kaikesta. Mutta eiköhän tähänkin totu ja lopuksi tulee kaihomieli kun lähtee pois.

Käytiin illan ratoksi syömässä tuossa alakerran buffetissa - se kokemus jäänee yhteen iltaan. Ruoka ei ollut hääppöistä, tyttö paiskoi porkkanaraasteet vesilasiin ja sain olla käsi pitkällä koko ruokailun kun beibs sylki muhjunneita kurkkuja kämmenelleni.. Illallisen lopuksi nappula näki elämänsä ekaa kertaa discovalot ja sen jälkeen oltiinkin kypsää kauraa joka iikka painumaan unten maille. 

Huomenna katsotaan nappulan kunto ja sen mukaan tehdään päivän suunnitelmat. Ohjelmassa voi olla outlet, Ranska ja Monaco tai jotain ihan muuta - sen näkee sitten.