Rimini jäi taakse haikein mielin. Se oli kelpo lomapaikka ja toivottavasti pääsen sinne vielä uudestaan. Moottoritietä nielevä citroen kuljetti meidät lähes yhtä soittoa tunnin verran ennen kuin hoksattiin, että perhana - Imolahan sattui matkan varrelle - eli formulalomat jatkaa.
Imolan rata löytyi - ei kiitoksia gps:lle - ja sieltä museo. Koska museon etuoven vieressä oli kuva meillä asuvan miehen suuresta idolista, Ayrton Sennasta, niin painelimme museoon. Paitsi ettei sen ovi ollut auki vaikka aukioloaikaakin oli melkein kolme varttia jäljellä (taas yksi asia josta huomaa, ettei nyt ole high season). Kun sitten rouvasihminen ryntäsi avaamaan oven ja selitti, ettei sitä tuulen takia voi pitää auki, pääsimme kuiten sisälle rakennukseen. Pääsymaksu oli vitosen nupilta meiltä kahdelta ja beibi pääsi siivellä sisään. Eikä siellä museossa ollut mitään mielenkiintoista katsottavaa. Tämä on tietysti ihan puolueellinen mielipide, mutta ketä kiinnostaa mennä katsomaan vanhoja kilpapolkupyöriä Imolan F1-radan museoon? Mutta vessat siellä oli - ja jo pelkästään niiden takia kannatti maksaa.
Pyörimme vielä jonkun aikaa radan ympäristössä ja ihmettelimme muun maailman menoa. Miten voi olla, että tuollainen, kohtalaisen äänekäs urheilumuoto saa pitää kekkereitään lähes keskellä kaupunkia? Suomessa ei ikunakuunanakuna voisi käydä niin, että autourheiluradan keskellä on ihan pysyvää asutusta eivätkä ne ihmiset näyttäneet mitenkään erityisen kärsiviltä vaikka joutuvatkin sitä meteliä kuuntelemaan ehkä jopa kolme päivää vuodesta.. Kyllä menisi Suomessa oikeuslaitos tukkoon valituksista jos joku kuvittelisi tuovansa päriseviä moottoreita sataa kilometriä lähemmäs ihmisasutusta.
Mutta muualla maailmassa on muun maailman lait ja säännöt, eikä minusta ole muuttamaan niitä tai oman maani lakeja. Matka jatkui kohti tarunhohtoista Gardaa.
Navigaattorin järjestämät käytännön pilat jaksaa naurattaa - jälkikäteen. Sillä hetkellä, kun rymistellään kinttupolulla viiniviljelysten keskellä ja pelätään, minkä nurkan takaa isäntä itse tulee pumppuhaulikon kanssa vastaan, ei pahemmin jaksa naurattaa. Mutta maanantain hotelli löytyi myös vähän innovatiivisemman reittivalinnan takia (tai siitä huolimatta). Männä yön olimme Parc hotellissa Gardan kartalla katsottuna oikeassa alakulmassa.
Respan mamman antamatta jättämien ohjeiden perusteella emme löytäneet koko huonetta aluksi, vaan minun piti käydä kelaamassa vauhtia tiskiltä ennen kuin ymmärsimme, että parilliset huoneet on eri siivessä kuin parittomat numerot.. Onhan se tietysti ihanan helppoa raahata mukanaan 60kg matkatavaroita, 10 kg ruokatarvikkeita, reilut 15kg kiukkuista tyttöä ja kahta nälkäkärtyistä punanahkaa pitkin poikin hotellia..
Järveä ei golf-hotellilta näkynyt, eikä oikeastaan paljon muutakaan, niin ajattelimme käydä pikaisesti kyläkaupassa hakemassa nilkille mehua ja sitten tulla hotellille illalliselle. Kolmisen tuntia myöhemmin palasimmekin, käytiin vähän katselemassa lähimaisemia ja nappaamassa pari kuvaa järvestä.
Hotellihuone oli iso ja viileä. Lisäksi yksi ravintola mainosti take away-annoksia, joten ajattelimme käydä nappaamassa pastat ja pizzat huoneeseen ja napostella niitä siellä ihan kaikessa rauhassa. No ei onnistunut se ihan niin, ilmeisesti meidän olisi pitänyt tilata ne ruoat suoraan huoneesta käsin eikä suinkaan mennä itse ravintolaan tivaamaan apetta. Tätähän ei tietysti kerrottu huoneessa olevassa menussa.. Minulla paloi hihat. Oli väsy ja ketutus. Mutta kun hotellin toisen ravintolan buffettiin olisi nilkistäkin pitänyt maksaa 18 euroa ja sinne meni sisään juuri ennen meitä pari joukkuetta juniorijalkapalloilijoita, piti allekirjoittaneen niellä kiukku ja palata alkuperäiseen paikkaan. Tarjoilu oli hidasta eikä ruoassakaan ollut kehumista, mutta maha täyttyi ja se oli tarkoituskin.
Sen jälkeen olimme koko porukka kypsiä kylpyyn (jee! Amme kylppärissä!) sekä unten maille. Tosin nappulan nukahtamisen jälkeen istuimme isänsä kanssa parvekkeella ja varasimme seuraavan yön hotellin saman järven rannalta, mutta länsipuolelta, nautimme proseccoa ja katselimme hiljaista iltaa lomakylässä.
Ps. tämäkään maanantai ei tuntunut maanantailta. =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti