Riminin riemut

Rimini on hellinyt meitä auringon kanssa jo kolmatta päivää. Tultiin perjantaina tänne Astoria Suite Hotellille ja melkein heti huoneen nähtyämme olimme varmoja siitä, ettei tämä jää vain yhden yön jutuksi. On erillinen makuuhuone ja sekä olo- että makuuhuoneesta pääsee parvekkeelle. Huoneessa on mikroaaltouuni (bebelle ruokaa) ja vedenkeitin (äidille kahvia!), eli kaikki fasiliteetit on kuosissa. Lisäksi sijainti on napakymppi, rantaan on parisataa metriä, kotikadulla on kylki kyljessä ravintoloita ja vanhaan kaupunkiin kävelee vartissa. Varattiin sitten samana iltana huone tästä vielä kahdeksi jatkoyöksi, hotels.comin kautta varatessa pysäköinnistä tulee maksaa 10 euroa vuorokaudessa, hotellin kautta varatessa pysäköinti kuuluu hintaan ja hinta on hieman edullisempi kuin webbisivuilla. 

Perjantaina saavuimme tänne iltapäivän puolella, joten mitään suurta emme ehtineet sille päivälle tekemään. Käytiin pienellä tutustumiskävelyllä ja huomaamassa, ettei nappulan pulukauhu ole jäänyt minnekään, vaan laajentunut koskemaan myös puita, terävälehtisiä kasveja ja osaa kukista. Kyllä, meidän elämä ei aina ole kovin helppoa paikassa, jossa lähes kaikki luonnonvaraiset kasvit ovat juuri noita edellämainittuja. Mutta tuleehan kävelykadulla tilaa, kun rattaissa puhaltelee palkeitaan tyhjäksi yksi aika isoääninen tytteli.. 

Lauantaina napattiin uusi maapiste: San Marino on nyt valloitettu. Paikka oli hieno, kiva ja hemmetin kuuma vaikka vanha kaupunki sijaitseekin korkealla. Paz osti paikallisen kolikkokokoelman 25 eurolla vain huomatakseen, että alempana olevilla kauppakaduilla saman paketin hinta oli 14 euroa.. Kuumuus nielaisi kaikki ostohalut ja hiivimme takaisin autolle kymmenen minuuttia ennen parkkiajan loppua. Illalla kävelimme vielä Riminin vanhaan kaupunkiin, mutta senkin anti jäi laimeaksi, siispä hotellin vieressä olevaan ravintolaan illalliselle ja sen jälkeen aa-tuuti-lullaamaan.

Tänään oli tarkoitus käydä aamusella nopeasti tutustumassa johonkin mielenkiintoiseen kohteeseen ja sen jälkeen palata hotellille viettämään siestaa. 

Se läheinen kohde oli reilun 40 kilometrin päässä oleva Ravenna Safari. Se olisi voinut olla nopeasti autolla saavutettavissa ellei vänkäri olisi alkanut inttämään gps:n kanssa ja tuhlannut pikkumatkaan lähes kahta tuntia.

 Me ei olla vielä tähään ikään mennessä käyty koskaan sellaisessa eläintarhassa, jossa saa ajaa omalla autolla ja katsella eläimiä "puolivilleinä". Nyt on sekin koettu. =) Keharilapsi perheineen pääsi sisälle 40 eurolla kun normaalihinta olisi ollut aikuiselta 25,- nuppi ja 4 vuotta täyttäneeltä nilviäiseltä 21,-. Eli kyllä kannatti näyttää invamerkkiä kassalla. 

Koska huutoäänestin sen, ettei tieliikennelait päde eläintarhassa niin nappasin napukan syliini vänkärin penkille ja sitten alettiin ihmettelemään emuja (jotka on jo niin isoja lintuja ettei niitä voi pelätäkään), kirahveja, seeproja ja elefantteja. Tietysti oli siellä leijonia ja tiikereitäkin, mutta onneksi ilma oli niin lämmin, että verenhimoisen supersaalistajat lekottelivat rauhallisina varjopaikoissa. 

Autokierroksen jälkeen kävimme jäätelöillä tarhan kahvilassa ja pikkukävelyn kotieläinpuistossa, mutta koska tyttö alkoi väsymään ja lintuja oli liikaa, suunnistimme takaisin autolle. Ennen ensimmäistä risteystä nappula oli jo umpiunessa ja me nautimme hiljaisesta ajomatkasta takaisin hotellille.

Illan ohjelma oli tuttua huttua, syömään, suihkuun ja nukkumaan. Huomenna karavaani siirtyy Gardajärven rannalle naatiskelemaan viimeisistä lomapäivistä. Sille alueelle tosin ei ole luvattu auringonpaistetta, joten voipi olla, että heilahdamme vielä jonnekin. Ja torstainahan meidän vasta pitää olla Milanon kentällä, eli aikaa on edelleenkin ruhtinaallisesti.

Olisikohan aika tarkistuttaa lääkitys?