Italia on nyt sitten nähty, ainakin osa pohjoisesta Italiasta. 

Keskiviikon iltapuhteena varasin meille viimeisen yön hotelliksi tutun Novotel Milan Malpensa Airportin huoneen. Lähdettiin aamusella jo Gardan toisesta yöpaikasta ja käytiin nakkaamassa kamat lentokenttähotellille. Sitten oli paljon aikaa ja vähän tekemistä, joten keksittiin ihan itse sitä tekemistä. 

Ensin suhattiin lentokentän länsipuolella olevaan eläinpuistoon, siellä oli lähes sama kattaus elukoita kuin aiemmassakin eläinpuistossa: eli tiikeriä, virtahepoista, kaiken maailman sarvekkaita ja sitten sarvikuonoja ihan autojen seassa! Eikö ne pirulaiset ole aika väkivaltaisia veikkosia? Ei paljon tehnyt mieli ikkunaa avata kuvatakseen niitä, vaan paineltiin hipihiljaa hiipimällä pikapikaa ohi. Tietysti ikkunan takana surisevat miljoonat kärpäset, ampparit ja paarmat myös kannustivat pitämään luukut kiinni. 

Leijonahäkissä mua tuppasi hieman pelottamaan kun leijona lähti tien vierestä kävelemään suoraan kohti. Vaikka välissä oli auton ikkuna, niin silti se onnistui säikäyttämään tämän mamman pahanpäiväisesti pelkästään katsomalla kohti. Ihan vähän karun väriset silmät on leijonalla, enkä todellakaan tahtoisi nähdä niitä enää toista kertaa noin liki. 

Eläinpuiston yhteydessä oli huvipuistokin. Käveleskeltiin siellä (sen mitä pulunpelkääjältä pystyimme) hetken aikaa ja sitten ajateltiin pyörähtää vessassa ja aloittaa ajelu. Kaksi sanaa: hyi hitto. Onneksi invavessassa oli oikean korkuinen posliinipytty. Äkkiä. Pois. Nyt tiedän, miksi tuo huvipuisto ei ole tripadvisorin huippulistoilla.

Ajateltiin ihan nopsaan pyörähtää Como-järvellä kun kerran oltiin hoodeilla. Tuohan on niitä kuuluisia viimeisiä sanoja. Löydettiin me Comolle - eli tavoite saavutettiin. Mutta kaupungista oli käytännössä melkein mahdoton päästä pois ruuhka-aikaan. Ihan oikeasti, me pyörittiin varmaan kaksi tuntia kaupungissa ennen kuin löydettiin reitti ulos ja naapurikaupunkiin syömään pikaruokaa. Ärh. 

Sen jälkeen oli jo sama haalautua kämpille, kasata matkalaukut (me ollaan varmasti maailman ainoat matkalaiset joilla on palatessa vähemmän tavaraa kuin lähtiessä), nukkua viimeinen yö Italiassa ja lentää kotiin. 

Rattaat jäi taas jonnekin matkan varrelle, mutta ne kotiutuivat perjantaina. 

Reissusta jäi muhkean luottokorttilaskun lisäksi paljon muistoja. Italialaiset on ihan kahjoja auton ratissa, mutta kun nille annetaan polkupyörä alle, niin se pienikin itsesuojeluvaiston  haiven katoaa. Puhumattakaan siitä, että Riminilla sähköpyörätuolit rullasivat ajokaistoilla - huolettomia kilometrejä vaan. Vilkun käyttäminen on ihan turhaa hommaa tai jos sitä käytetään, niin se jätetään vilkuttamaan vartiksi. Lähdepä siinä ohittamaan rekkaa moottoritiellä kun se on viimeiset kymmenen minuuttia vilkuttanut vasemmalle. Rekkakuskit ovat paljon parempia kuin kotimaassamme, koska niillä vedetään surutta yli satasta motarilla (vai olisikohan meidän holhousyhteiskunnallamme jotain tekemistä tämän asian kanssa?). Italialaiseen tyyliin ruuhkassa eteneminen; jos et ole varma kummalla kaistalla liikenne vetää paremmin, voit aina ajaa näiden kaistojen välissä. Kohteliaita autoilijoita löytyy enemmän kuin Suomessa, ruuhkassa vetoketju-systeemi toimii rampeissa ja risteyksissä. Mutta myös niitä rattiraivoajia ja tyyttäilijöitä on paljon. Kännykässä nämä jaarittelevat ratin takana ihan samaan tapaan kuin mekin. Puhelin ei kuitenkaan ole korvalla vaan kaiuttimella ja siihen huudetaan samalla huitoen.

Paikkakuntien nimistä parhaiten mieleen jäi Madonuccia - sillä hetkellä se osui nauruhermoon. Ihme kyllä, lähes jokaisessa kaupungissa on yksi huomattavasti muita korkeampi rakennus. Marbellassa se oli asuintalo, mutta lähes jokaisessa kaupungissa jossa majailimme tai jonka ohi ajoimme, oli aina yksi paikka ylitse muiden. 

 Fattoria Pianetti oli eittämättä yksi karuimmista hotellikokemuksista meidän historiassa mutta jälkeenpäin sillekin on naurettu. Kyllähän bideen ja poreammeen helposti sekoittaa keskenään huoneen mukavuuksista kertoessa. Ja ranskalaisen parvekkeen edessä oleva hyttysverkkohan tarkoittaa, että huoneessa on kalustettu yksityinen parveke. No, täytyy reklamoida hotels.comia jahka jaksaa. Ei heilläkään ole mitään kiirettä vastaamaan niihin valituksiin.  

Kotimatka sujui suunnitelmien mukaan. Milanon kentältä lähdettiin aikataulussa, juniori nukkui melkein koko lennon Suomeen. Helsingin kentällä paineltiin tuli perälaudassa suoraan koneesta portille ja päästiin koneeseen silloin kun taululla luki: viimeinen kuulutus. Oulussa odotti ukki auton kanssa ja ihana kotisauna. Nappula laitettiin mummokerhoon yökylään ja siitä lähtien on pyykkikone laulanut punaisena. 

Nyt on aika rauhoittua juhannuksen viettoon ja siihen, että seuraava vapaapäivä on joskus syyskuun lopussa. Hiphei, onneksi ei tule tekemisen puute.